Ruokaa tarvitsevat kaikki henkensä pitimiksi. Toisilla sitä on enemmän, toisilla vähemmän. Ruoka on kulttuuria. Se, mitä syömme, kuinka ruokamme valmistamme ja milloin ja kenen kanssa sen nautimme, kertoo meistä ihmisinä ja yhteisönä paljon. Ilmasto, vuotuinen sademäärä ja maaperä ovat ratkaisseet, mitä eri maissa ja kulttuureissa on perinteisesti syöty.
Suomalaisten ruokavalio koostui pitkään juureksista, vilja- ja maitotuotteista, lihasta ja kalasta. Marjat ja sienet kerättiin metsästä. Hyvänä vuonna ei mistään ollut pulaa, ruoka oli riittävän monipulista ja ravitsevaa. Huonona vuotena, kun kato kävi, kärsittiin nälästä ja puutostaudeista. Koska hyvät ja huonot vuodet vuorottelivat, osattiin ruokaa pitää arvossa. Mitään ei heitetty pois eikä ruoasta nirsoiltu. Hyvä, jos vatsansa kylläiseksi sai!
Nykyään ei meillä hyvinvointiyhteiskunnassa ruuasta ole pulaa, päinvastoin. Nykyaikaisissa citymarketeissa ja prismoissa hyllyt notkuvat tavaraa:vihanneksia, hedelmiä, leipää, maitotuotteita, lihaa ja leikkeleitä hyllymetreittäin. Enää ei tarvitse ponnistella tuottaakseen ruokansa itse, eikä edes välttämättä valmistaakseen sitä, vaan kaupan hyllyltä voi poimia valmiit einekset kärryyn. Mikäs sen mukavampaa ja helpompaa! Vai onko sittenkään..
Ruoasta, sen terveysvaikutuksista ja tuotannon eettisyydestä ja ympäristöystävällisyydestä puhutaan varmasti enemmän kuin koskaan. Media syytää uutta tutkimustietoa ruoan vaikutuksista milloin mihinkin ja nostaa uusia kulutustrendejä. Milloin ovat eläinrasvat pahasta, milloin hiilihydraatit. Milloin ihannoidaan välimerellistä ruokakulttuuria, milloin japanilaista. Sitten nousee lähiruoka ja luomu kaikkien huulille. Lasketaan hiilijalanjälkeä ja ympäristökuormitusta. Ja vaikka kaupan leipähyllyt pullistelevat vaihtoehtoja, kuluttaja ei satojen leipien joukosta löydä etsimäänsä: lähileipomon vähähiilihydraattista ciabattaa.
Ruoasta on tullut ongelma, suhteemme ruokaan ja syömiseen on muuttunut kieroutuneeksi. Koska kaikkea on saatavilla, mikään ei riitä ja toisaalta mikään ei ole riittävän hyvää, halpaa, terveellistä, kotimaista, eksoottista, tuoretta, läheltä, reilua, eettistä, ympäristöystävällistä, rasvaista, rasvatonta, vähähiilihydraattista, lisäaineetonta ja niin edelleen.
Pahimmillaan ruoka tekee meidät sairaaksi: syömme liikaa tai liian vähän, epäterveellisesti, epäsäännöllisesti ja yksipuolisesti. Sairastamme diabetesta, olemme ylipainoisia, alipainoisia tai neuroottisia terveysruokaterroristeja. Vahdimme kolesteroleja, popsimme lääkkeitä ja ravintolisiä.
Valveutunut kuluttaja saa varata ruokakaupassa käymiseen aikaa ja hermoja: lohta vai silakkaa? voita vai margariinia? Reilun kaupan kahvia vai Juhla Mokkaa? Kotimaisia juureksia vai espanjalaisia tomaatteja? Marinoituja broilerin filesuikaleita vai luomuporsaan kyljyksiä? Riisiä vai perunoita?
Siis mitä söisimme tänään?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti