Mondalle ja Dongolle syntyi viime sunnuntaina kaksi eläväistä pentua. Yksi pentu valitettavasti syntyi kuolleena. Synnytys oli kohtuullisen nopea, sillä kaikki pennut olivat ulkona reilussa tunnissa. Ensimmäinen pentu oli suurin ja sen työntäminen olikin Mondalle se kaikkein suurin ponnistus. Iso tyttö painoi syntyessään 288g. Seuraava oli poika, mutta oli ilmeisesti kärsinyt hapen puutteesta liian pitkään eikä elvytysyrityksistä ollut enää apua. Kolmas pentu syntyi pian kuolleen perään ja on elinvoimainen pieni poika, painoa syntyessä 246g. Monda hoitaa pentujaan tunnollisesti ja poistuu pentulaatikosta lähinnä vain tarpeilleen. Kaikki perheenjäsenet ovat saaneet tulla katsomaan pentuja, ainoastaan pentujen isää, Dongoa, Monda ei päästä lähellekään. Dongo saakin toistaiseksi tyytyä kuuntelemaan oven takaa kummallista vikinää pentulaatikosta ja ihmettelemään tyttökaverinsa outoa käytöstä. Miten siitä nyt on yhtäkkiä tullut noin vihamielinen? Mitä olen tehnyt väärin?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti