Harva pennunostaja saa mukaansa koiran käyttöohjeet. On suorastaan ihme, että koiramme kaikesta huolimatta sopeutuvat elämään kanssamme kohtuullisen hyvin. Silti uskallan väittää, että moni ensimmäisestä omasta koirasta haaveileva tulisi toisiin ajatuksiin, jos todella ymmärtäisi, mihin on sitoutumassa. Koira ei nimittäin ole lapsi, vaan koira. Se ei luonnostaan ymmärrä ilmeitämme ja eleitämme ja opi puhumaan ja ymmärtämään puhetta. Koira elää koiramaista elämää ja jos haluan, että koira oppii elämään minun sääntöjeni mukaan, minun on opetettava sille säännöt.
Tunnustan, minä en tätä täysin ymmärtänyt, kun hankimme ensimmäisen koiramme. En ymmärtänyt, että jos haluan koirastani "kunnon koirakansalaisen", koiran kouluttaminen vaatii perehtymistä, paneutumista ja harjoittelua. Vasta nyt, kolmen pulin omistajana, olen oikeasti alkanut paneutua siihen, miten eläin oppii ja miten itse voin oppimisprosessiin vaikuttaa.
Uutta oppia ja intoa olen saanut Trainer´s Choicen Perustaidot koirallesi -kurssilta. Ensimmäistä kertaa olen oikeasti ymmärtänyt, mistä kouluttamisessa on kyse: suunnitelmallisuudesta, tarkkuudesta ja toistoista. Koira oppii koko ajan, halusin tai en. Se oppii minulta ja muilta ihmisiltä, toisilta koirilta, kissoilta ja ennen kaikkea havainnoimalla ympäristöään ja reagoimalla sen tarjoamiin erilaisiin ärsykkeisiin. Jos siis haluan, että koirani oppii asioita hallitusti ja minulta, minun on pystyttävä kontroloimaan koiran reaktioita ympäristön ärsykkeisiin ja saada se sen sijaan reagoimaan minuun. Mutta miksi koira olisi kiinnostunut minusta, kun maailma on täynnä hajuja, ohi kulkevia ihmisisä, toisia koiria, kissoja, lintuja, polkupyöriä ja kaikkea muuta kiinnostavampaa? Koska minulla on jotain, mitä koirani pitää tavoittelemisen arvoisena: herkkuja! Jos siis haluan tehokkaasti kouluttaa koiraani, minulla pitää olla tarjota palkkioita, joita koira arvostaa ja joiden eteen koira on valmis työskentelemään. Palkkiot toimivat koulutuksessa vahvisteina, eli niiden avulla vahvistetaan haluttua käytöstä. Siksi palkkion, eli vahvisteen tulee olla sellainen, mitä koira tavoittelee silloinkin, kun ympärillä on häiriötekijöitä.
Minun koirani ovat onneksi aina olleet kiinnostuneita herkullisista makupaloista! Siis kouluttamaan! Mutta hetkinen, pitäisikö olla jokin suunnitelma? Mitä harjoitellaan, kuinka kauan, mikä on vaatimustaso? Ja milloin koiraa palkitaan, miten ja kuinka usein annan palkkion? Tähän ovat kaikki tähänastiset koulutusyritykseni kaatuneet. On puuttunut suunnitelma ja ymmärrys siitä, miten oleellista uuden asian opettamisessa koiralle on palkkion (eli vahvisteen) ajoitus, sillä "sitä saa, mitä vahvistaa", Trainer´s Choicen mottoa lainatakseni. Koiran pitää saada palkkio juuri silloin, kun se tekee haluamaani asiaa, vain näin haluttu käytös vahvistuu! Jos siis harjoittelemme koiran kanssa maahanmenoa, on palkkio annettava, kun koira on maassa, eikä vasta silloin, kun se on jo nousemassa ylös. Muuten tulen vahvistaneeksi ylös nousemista, enkä maahanmenoa!
Toinen tärkeä asia, mitä en ollut aikaisemmin sisäistänyt, on vahvistetiheys. Jotta koira oppisi uuden asian, se tarvitsee paljon ja riittävän tihein väliajoin vahvisteen sille, että sen tarjoama käytös on juuri se, mitä haluan. Riittävä vahvistetiheys uutta asiaa opetettaessa on tutkimusten mukaan palkkio vähintään joka 5 sekunti. Eli herkkua kitaan joka viides sekunti! Koiran pitäisi siis minuutin kestävän harjoituksen aikana saada vähintään 12 vahvistetta käytökselleen. Makkaranpalat (tai mitä herkkua koira nyt sitten satuu himoitsemaan) eivät siis voi olla kovin isoja, sillä niitä menee paljon ja nopeaan tahtiin! Mutta koulutusmetodia nyt itse käytännössä harjoiteltuani en voi muuta sanoa, kuin että se on tehokas ja todella palkitseva niin kouluttajalle kuin koulutettavallekin, sillä onnistumisia tulee paljon ja haluttu käytös vahvistuu jokaisella toistolla. Jos esimerkiksi maahanmenoa harjoittelee koiran kanssa kolme minuutin pituista jaksoa per treeni ja treenaa kolme kertaa päivässä ja jokaisella minuutin jaksolla saa palkattua koiraa 12 kertaa, on yhteensä 9 minuutin päivätreenien aikana saanut vahvistettua haluamaansa käytöstä yhteensä 108 kertaa! Olettaen tietenkin, että olen osannut ajoittaa palkkion oikein, sillä SITÄ SAA MITÄ VAHVISTAA!
Vaan oppiiko vanha koira enää uusia temppuja? Minun kohta neljävuotias puliurokseni Dongó on ehtinyt oppia elämänsä aikana jo sitä sun tätä ja paljon sellaistakin, mikä ei olisi ollut niin suotavaa. Vieläkö pystyisin opettamaan sen kulkemaan vetämättä hihnassa ja ohittamaan muut tielläkulkijat rauhallisesti? Teoriassa se on mahdollista, mutta vanhojen tapojen tilalle pitäisi opettaa uusia, korvaavia käytöksiä ja se vaatisi valtavasti toistoja.. Voi siis olla, että päätän hyväksyä Dongon sellaisena, kuin se on ja keskityn sen sijaan Áros-pentuun, jolla on huomattavasti lyhyempi oppimishistoria takanaan. Ja 2-vuotiaaseen Mondaan, jota innokkaampaa oppilasta saa hakea!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti