Helmikuussa Mondalla todettiin patellaluksaatio molemmissa polvissa. Eläinlääkäri suositteli leikkausta, sillä polvet olivat selvästi alkaneet Mondaa vaivata ja iän myötä tilanne vain pahenisi. Mondan vasen polvi leikattiin eilen. Vasen leikattiin ensiksi, koska eläinlääkärin mukaan polvilumpio ei pysynyt enää ollenkaan paikallaan.
Monda on toipunut leikkauksesta hyvin. Sain syötettyä sille jo illalla muutaman lihapullan, ja niiden mukana antibiootin. Tänä aamuna pullia meni sitten jo useampi. Vettä ei neiti kuitenkaan suostu juurikaan juomaan, eikä ole tehnyt vielä kertaakaan leikkauksen jälkeen tarpeitaan, vaikka olen kantanut sen ulos usampaan otteeseen.
Mondan täytyy pitää kauluria 10 päivää, eli niin kauan, kunnes tikit poistetaan. Ulkoilut olemme tehneet kuitenkin ilman kauluria, kun tuo muovinen härpäke selvästi häiritsee koiraa. Tarkkana saa olla, koska ilman kauluria Monda pyrkii heti nuolemaan ja repimään jalassa olevia teippejä. Haavateipin saakin jo tänään ottaa pois, mutta kipulaastari saa olla lauantaihin asti. Kipulaastari on nieltynä hengenvaaralinen, joten vahtimatta en uskalla koiraa jättää, ennen kuin laastari on poistettu.
Kipulaastarin lisäksi Monda saa kymmenen päivän ajan kerran päivässä suun kautta kipulääkettä. Lääkitys on ilmeisesti aika kohdillaan, koska Monda ei ole juurikaan valittanut oloaan tokkurasta selvittyään.
Seuraavat pari viikkoa pitäisi sitten ottaa tosi rauhallisesti, eli lyhyitä käyntejä pihassa, hihnaan kytkettynä. Kaikki hyppiminen ja pomppiminen on ehdottomasti kielletty! Siitä voikin tulla haastavaa, kun neiti tuosta vielä vähän piristyy.. Sitä mukaa, kun Monda alkaa varaamaan leikatulle jalalle, voi liikkumista vähitellen lisätä. Fysioterapeutillakin täytyy käydä jumppaohjeita hakemassa.
Puolentoista viikon päästä on tikkien poisto ja sitten saa kaulurikin jäädä. 6-7 viikon kuluttua jalasta otetaan röntgenkuva, josta tarkistetaan, että luusiirre on luutunut hyvin. Jos polvi on parantunut hyvin, niin sitten olisi vuorossa toinen polvi. Aika rankalta tuntuu ajatus tällä hetkellä.
Monda on kyllä ihan ihmeellisen ihana ja luottavainen pikku koira. Se antaa tehdä kaikki toimenpiteet vastaanhangottelematta ja mukisematta. Tapittaa vaan mantelisilmillään vähän kysyvän näköisesti. Minä yritän sitten piristää pikkuisen mielialaa ja vastaan kysyvään katseeseen iloisella äänellä: "Hieno tyttö, sä olet kyllä mahtava pakkaus!"