Talvi pääsi yllättämään! Nyt tarvitaan taas pipoja, huiveja ja lapasia. Vaan mihin ne aina katoavat? Erityisesti lasten lapaset tuntuvat mystisesti katoavan kesän aikana.. Pitäisi kai tehdä uusia, kun on vaatekaappi täynnä omien lampaiden villoista kehrättyä lankaakin. Ja aikaa on taas vähän enemmän, kun syksyn karitsanlihamyynti on tältä vuodelta ohi. Uuhetkin ovat jo sisäruokinnassa ja pässit haetaan vasta kahden viikon päästä. Siis puikot heilumaan!
Voi sitä aikaansaamisen iloa, kun saan jotain pientä ja lämmintä omin kätösin aikaiseksi! Varsinkin, kun satun kuulumaan siihen vasenkätisten joukkoon, jolle peruskoulun käsityöopettaja ei aikoinaan osannut opettaa neulomista. Olen siis opetellut itsekseni, enkä vieläkään osaa kuin perustekniikoita. Ja villasukan kantapäähän tarvitsen edelleen apua! Vielä isompi ongelma on kuitenkin se, että niska-hartiaseutuni ei tahdo kestää kutomista kuin pieniä tuokioita päivässä. Ja silti täytyy välillä turvautua hierojan apuun. Tai ystävän, joka neuloo lapaset, pipot ja villapaidat puolestani käden käänteessä! Kuvan käsityöt eivät siis ole minun luomuksiani, vaan ystäväni ja yhteistyökumppanini Katja Myllymäen.
