Olin viime viikonloppuna Satakunnan ja Pohjois-Hämeen kennelpiirien järjestämällä kasvattajan peruskurssilla. Kurssin suorittaminen hyväksytysti on edellytys kennelnimen saamiselle. Kurssi olikin monella tapaa hyödyllinen ja mielenkiintoinen. Ajattelemisen aihetta tuli paljon.
Ensimmäinen yllätys oli kurssille osallistuneiden määrä: n. 90 henkeä pelkästään Satakunnan ja Pohjois-Hämeen alueelta! Ja syksyn kurssilla osallistujia toinen mokoma, eivätkä kaikki halukkaat edes mahdu kursseille! Koirien kasvattamisesta ollaan siis todella kiinnostuneita. Miksi ihmeessä? Miksi minä haluaisin kasvattaa koiria?
Mikään kurssilla kuultu seikka ei tukenut aikomustani koirankasvattajaksi: koko prosessi on aika monimutkainen ja vaivalloinen ja paljon voi mennä matkan varrella pieleen. Kasvattajana en ole vastuussa vain narttukoirani ja pentujen hyvinvoinnista, vaan myös kasvattamani rodun terveydestä, alkuperäisen käyttötarkoituksen vaalimisesta, geneettisestä monimuotoisuudesta, luonteen kehittymisestä jne. Olen vastuussa siitä, että kasvattamani pennut pääsevät hyviin koteihin, joissa niitä hoidetaan ja koulutetaan rodun ja kyseisen yksilön tarpeet huomioon ottaen. Olen pennun myyjänä vastuussa ostajalle siitä, että myymäni pentu vastaa ostajan odotuksia. Olen taloudellisesti vastuussa, jos pennussa ilmenee myöhemmin jokin virhe, kuten perinnöllinen sairaus, joka vaatii hoitoa.
Kuka kaiken tämän tietäen edelleen haluaa teettää koirillaan pentuja? Aika moni, näköjään. Itse en ole asiasta enää ollenkaan varma, vaikka yksi pentue tuli vahingossa jo teetettyäkin!
Toisaalta.. puli on hieno, vanha unkarilainen paimenkoirarotu, joka harvinaistuu kovaa vauhtia myös alkuperämaassaan. Haluaisinko kuitenkin osallistua rodun hengissäpitämiseen? Kasvattajia on Suomessakin vain kourallinen, olisiko minulla sittenkin jotain annettavaa? Olihan se toisaalta hieno hetki, kun pennut viime lokakuussa syntyivät ja oli mahtavaa seurata niiden kasvua ja kehitystä.
Toisaalta.. pennuille oli kyllä aika vaikea löytää hyvät kodit. Puli on harvinainen rotu eikä kiinnostuneita ollut montaakaan. Onneksi Artemis löysi kuitenkin parhaan mahdollisen kodin!
Sitten minua ärsyttää myös koko valtava koirabisnes. Koirien kasvattamisen ja pidon ympärille on rakennettu jättimäinen lemmikkieläinteollisuus, joka takoo rahaa myymällä koirien kasvattajille ja omistajille järkyttävät määrät teollista muonaa ja kaikkea mahdollista ja mahdotonta krääsää. Haluanko tosiaan olla osa tätä teollisuutta?
Koirien valmisruokamarkkinat ovat esimerkki jättimäisestä, monikansallisesta teollisuudesta. Kukaan ei enää pysy kärryillä, missä koiran kuivamuonia oikeasti valmistetaan ja mitä ne pitävät sisällään. Markkinoijat ovat kuitenkin onnistuneet vakuuttamaan lemmikkien omistajat myymiensä tuotteiden välttämättömyydestä lemmikkien hyvinvoinnille ja terveydelle. Vain valmisruoka on ravintoaineiden suhteen "tasapainotettua", on yleinen myyntiargumentti. Haloo, kuinka moni vanhempi syöttää ihmislapselleen pelkkää valmisruokaa siinä pelossa, että kotiruoka ei ole riittävän ravitsevaa? Väitän, että ei juuri kukaan. Väitän, että yleensä syynä on se, että ihmiset ovat kiireisiä, mukavuudenhaluisia, itsekkäitä, välinpitämättömiä, tietämättömiä tai laiskoja. Tai kaikkia näitä yhtäaikaa! Ihmettelen, miksi kukaan ylipäätään haluaa lemmikin, jollei ole valmis vähän paneutumaan ja uhraamaan aikaa sen ruokintaan ja lajinmukaiseen hoitoon. Näin ihmiset kuitenkin tekevät: he haluavat seuralaisen, mutteivät sen mukana tulevaa vastuuta. Tässä mukaan astuu lemmikkieläinteollisuus, jolla on "ratkaisu" niin lemmikin ruokinta-, hoito-, kuin käyttäytymisongelmiin.
Valitettavasti viikonlopun kasvattajakurssillakin koirien ruokinnasta oli puhumassa lemmikkieläinteollisuuden edustaja: valmisruokaa markkinoivan yrityksen koulutuspäällikkö. Tittelin oli varmaan tarkoitus lisätä uskottavuutta, mutta minulla nousi savu korvista, kun sapetti, että koiran ruokinnasta luennoiva ihminen edustaa ja markkinoi luennollaan yhtä ruokintapaa niin voimakkaasti. Vaikka luennoitsija ei suoraan kehoittanutkaan kasvattajia ruokkimaan koiriansa edustamillaan valmisruoilla, hän sai kyllä kaikki muut vaihtoehdot kuulostamaan todella monimutkaisilta ja epäilyttäviltä. Ihan kuin koiran ruokkiminen olisi rakettitiedettä, joka on parasta jättää asiantuntijoille! Eikä luennoitsija tietenkään puhunut sanaakaan valmisruokien koirille aiheuttamista terveydellisistä ongelmista.
Tässä oli kuitenkin vain yksi esimerkki siitä, miten lemmikkieläinteollisuus aivopesee meitä kuluttajaraukkoja. Ei tarvitse kuin selata erilaisia lemmikkilehtiä, katsoa television mainoskanavia tai osallistua koiranäyttelyyn, niin tulee kyllästetyksi erilaisia ruokia, tarvikkeita ja palveluita tarjoavien yritysten markkinointisaasteella.
Niin, haluanko olla mukana tässä teollisuudessa vai en? Jospa kykenisin vaikuttamaan asenteisiin ja saamaan muutosta aikaiseksi "sisältäpäin"? Kasvattajana voisin ehkä vaikuttaa rotuyhdistykseeni, Kennelliittoon, kasvattamieni pentujen ostajiin ja muihin kasvattajiin.
Tai jospa vaan harrastaisin omien koirieni kanssa ja antaisin muiden tehdä, mitä lystää?
Hmm.. ehkä kuitenkin anon kennelnimeä ja aika näyttää. Loppujen lopuksi, harrastuksestahan tässä vain on kysymys!
